Minä olin 8-vuotias tyttö ja olin koulussa pienessä kyläkoulussa,se oli elämäni ihaninta aikaa.
Minä olin toisella luokalla ja muistan kun syksyllä alkoi koulu ja minun luokassa oli 1 ja 2 luokka ja
meillä oli tosi kiva naisopettaja.

Eräänä päivänä meillä oli lukutunti ja me luettiin yhdessä aapista,opettaja käski meidät istumaan
pareittain ja minä sain kaveriksi Antti nimisen pojan ja se oli kiva poika ja me luettiin yhdessä
kirjaa.
Antti oli tosi mukava poika ja melko puhelias ja me puhuttiin paljon ja kerroimme toisillemme
kaikenlaisia juttuja ja me leikittiin paljon yhdessä.
Antti oli paljon kärsinyt pienen elämänsä aikana,hänellä oli synnynäinen sydän vika ja Antti oli
paljon joutunut olemaan sairaalassa.

Niin se kevät meni ja minä jouduin sairaalaan muutamaa viikkoa ennen koulun loppua,minulta
leikattiin umpisuoli ja jouduin olemaan sairaalassa useamman päivän.
Minun opettajani oli käymässä kaupungissa jossa olin sairaalassa,niin opettaja tuli katsomaan minua sairaalaan ja se oli iloinen yllätys.
Opettaja toi minulle terveisiä luokkakavereilta ja myös tuliaisia,hän toi luokkakaverien piirroksia
he olivat piirtäneet minulle kivoja piirroksia,minä olin tosi onnellinen niistä piirroksista.
Antti oli myös piirtänyt minulle kivan piirroksen ja siitä olin erityisen onnellinen,hän oli piirtänyt
itsensä Antin ja minut siihen,voi minä tulin oikein onnelliseksi siitä piirroksesta että Antti ajatteli
minua ja tykkäsi minusta.
Minä pääsin pois sairaalasta muutaman päivän päästä ja menin vielä kouluun ja näin Antin
myöskin ja olin onnellinen kun Antti oli myöskin siellä ja niin koulu päättyi ja me pääsimme
kesälomalle.

En muista tarkalleen minkä aikaa meni mutta Antti tuli käymään meillä veljeni luona useamman
kerran ja me tervehdimme toisiamme ja vaihdoimme muutaman sanan ja hymyilimme
toisillemme ujosti.

Sitten tuli syksy ja sain kuulla ikävän uutisen että Antti oli muuttanut pois meidän kotikylältä
naapuri kaupunkiin,minä itkin kuultuani sen ja että en näe Anttia enää.
Syksyllä alkoi koulu ja se ei tuntunut enää yhtään kivalta kun Antti ei ollut enää samassa koulussa,minulla oli kavereita koulussa mutta se ei tuntunut enää samalta tuntui niin tyhjältä
kun Anttia ei enää ollut samalla luokalla ja minulla oli Anttia ikävä monta vuotta.

Olisihan minä voinut soittaa Antille mutta minä olin niin ujo että en uskaltanut soittaa Antille,
minä talletin sen Antin piirroksen ja pidin sen mukanani monta vuotta.

Se oli elämäni ihanin lapsuusmuisto.