Etsi aina elämästä kaunista ja hyvää,
kaunis aina elämässä tuottaa kultajyvää.

Armas aika nuoruuden,

kevään aika riemuinen.

Taivaan tähti kirkas loistava,pilvet väistää

huolet poistaa, kaikki hohtaa,välkehtii.

Elämän iloiset hetket ovat asioita,
joita ei voi antaa pois.

Hymy, jonka lähetät maailmalle, palaa luoksesi.

Laitanpa ruusun piristämään blogiani.

Niin kului vuosia kun Juho ja Helmi olivat poislähteneet tästä maailmasta ja sukupolvet vaihtui myös naapurissa.
Juhon ja Helmin poislähdön jälkeen talossa asuivat veljekset Jaakko ja Kalevi,he asuivat kymmeniä
vuosia talossa kunnes heidän oli aika muuttaa kauas pois.
Vanhan talon viereen rakennettiin uusi omakoti talo ja siihen muutti Jaakon ja Kalevin veljen poika Seppo perheensä kanssa,perheeseen kuului vaimo Marja ja kaksi lasta,tyttö ja poika,heidän nimensä oli Kati ja Risto,Kati oli 13-vuotias ja Risto oli 9-vuotias.

Eräänä aamuna vanhemmat olivat lähteneet töihin ja he kävivät naapuri kaupungissa töissä
ja lapset olivat lähdössä kouluun,ensin lähti Risto ala-asteelle kouluun,sillä hän oli kolmannella luokalla ja Kati oli peruskoulun yläasteella 8 luokalla.
Kati jäi yksin kotiin vielä vähäksi aikaa kun Risto oli jo lähtenyt kouluun,Kati teki kaikenlaisia askareita ja valmistautui lähtemään kouluun ennenkuin taksi tulisi hänet hakemaan.
Kati puuhaili kaikessa rauhassa keittiössä ja yht äkkiä kuului kolahdus olohuoneesta,Kati lähti
ihmeissään katsomaan mikä siellä kolahti,ensin ei näkynyt mitään mutta sitten hän näki jotain ja hän säikähti kovasti,sillä heidän sohvallaan istui vanha mies ja se mies katsoi Katia ystävällisesti
mutta Katia pelotti ja hän kysyi kuka sinä olet?Mies ei sanonut mitään vaan hän katsoi Katia.
Kati lähti hitaasti perääntymään keittiötä kohti ja hän otti pöytäveitsen puolustaakseen sillä itseään jos vieras tulisi keittiöön ja yrittäisi jotain pahaa tehdä Katille.
Kati kiirehti ja laittoi itsensä valmiiksi kouluun lähtöä varten,sitten hän kuunteli hiljaa ei kuulunut mitään ja hän katsoi varovasti olohuoneeseen,vieras mies oli hävinnyt sieltä ja häntä
ei löytynyt muistakaan huoneista vaikka Kati katsoi kaikki huoneet,sitten Kati lähti talosta
nopeasti kävellen.
Heillä on myös koira,rodultaan kultainen noutaja ja koira oli hyvin levoton ja pelokas ja se katsoi
pelokkaasti ympärilleen,vaikka se oli muuten niin rauhallinen ja lempeä koira.
Kati ymmärsi että se koira oli myös nähnyt oudon kulkijan ja siksi koira oli peloissaan,Kati puhui rauhoittavasti koiralle ja koira rauhoittui heti ja se jäi istumaan pihalle kun Kati oli lähtenyt
kouluun.

Kului muutamia päiviä ja oli aamu ja Kati oli jäänyt yksin kotiin vanhempiensa lähdettyä töihin ja
veljensä kouluun.
Kati valmistautui lähtemään kouluun ja silloin tapahtui outoa,Kati oli keittiössä ja hän näki ulko ovelle kun yht äkkiä nousi sumua kuin tyhjästä ja sitten alkoi näkyä valoa joka pikku hiljaa suureni,Katia alkoi pelottaa hirveästi ja hän yritti huutaa mutta ei saanut ääntä kuuluville,
Kati meni lattialle istumaan ja hän peitti päänsä käsillään ja meni varmaan noin kymmenen minuuttia kun hän katsoi eteiseen päin ja hän näki vanhan naisen mutta se katosi nopeasti.
Nyt Kati nousi nopeasti ja juoksi eteiseen ja sieltä ulos ja autoa odottamaan,Kati pelotti ja hän oli
järkyttynyt näkemästään.
Kati ja Risto olivat tulleet koulusta ja heidän äitinsä tuli myös töistä ja Kati kertoi äidilleen aamun tapahtumat mitä oli nähnyt,äitinsä ymmärsi Katia hyvin ja hän kertoi että hän oli kokenut
myös samaa niin kuin joku olisi siinä hänen vierellään,mutta ketään ei näkynyt.

Niin meni monta päivää mutta Kati ei jäänyt enää yksin kotiin muiden lähtiessä töihin ja kouluun,hän meni naapuriin Kristiinan luokse odottamaan autoa mutta hän ei voinut kertoa kenellekään näkemästään.
Näin meni monta vuotta että hän ei voinut jäädä yksin kotiin aamuisin vaan hän lähti yhtä aikaa muiden kanssa kotoa pois.

Minä asuin pienellä kylällä maalla,jossa oli noin 150 asukasta.
Ne oli mukavia aikoja ja ne on jäänyt hienoina muistoina mieleeni.
Naapurissa asui vanha pariskunta,Juho ja Helmi ja he olivat tosi mukavia ihmisiä.
He asuivat isossa talossa jossa oli huoneita kymmeniä ja talossa oli isot ikkunat,siellä oli kivaa leikkiä monet kerrat.
Etenkin Juho oli tosi kiva ja se antoi karkkia ja jutteli mukavia ja se hyväksyi ihmiset sellaisina
kuin ovat,hän oli kaikkia kohtaan lempeä ja ystävällinen ja se jäi kauniina muistoina mieleeni.

Eräänä päivänä menin Helmen ja Juhon luokse kylään ja minulla oli myös kavereita mukana,
oli naapurin Hanna ja veljeni Mika ja myös naapurin poika Esko niin me menimme porukalla
sinne.
Helmi oli leipomassa pullaa ja hän antoi meille lapsille mehua ja lämmintä pullaa ja myös Juho
tuli myös ulkoa sisälle,hän oli ollut hoitamassa hevosia,hänellä oli 3 hevosta.

Me lapset juotuamme mehun ja syötyämme pullan lähdimme kiertelemään taloa ja menimme
piiloon ja yksi jäi etsimään meitä muita,minä menin Hannan kanssa yhteen huoneeseen,kun avasimme oven niin säikähdimme kauheasti sillä siellä huoneessa istui vanha mies keinutuolissa,
se oli hirveän vanha,hänellä oli harmaat hiukset ja harmaa parta ja hän katsoi meitä.
Minä ja Hanna meinattiin huutaa mutta se vanha mies laittoi sormen huulilleen ja sanoi hys,
me lähdimme pois sieltä huoneesta juosten,meitä pelotti hirveästi.
Me juoksimme isoon pirttiin ja Juho istui siellä penkillä ja hän luki jotain lehteä,niin minä menin
kuiskuttelemaan Juholle että tuu katsomaan siellä teidän huoneessa on joku mies,Juho sanoi ettei siellä ketään ole,eihän heillä muita asu kuin hän ja Helmi,mutta minä sanoin että asuupas
täällä joku,tule katsomaan niin Juho lähti katsomaan meidän kanssamme sinne huoneeseen,
mutta kun tulimme sinne huoneeseen,siellä ei ollut ketään.
Juho katsoi meitä ja sanoi että kyllä nyt tytöt näkee omiaan,minä ja Hanna sanottiin yhteen ääneen että varmasti nähtiin vanha mies mutta se hävisi.
Pojat myös tuli sinne huoneeseen ihmettelemään mitä oli tapahtunut ja me kerrottiin näkemämme pojille.
Pojat uskoi meitä sillä he näkivät että me olimme peloissamme ja me lähdettiin pois Juhon ja
Helmin luota,kesäpäivä oli muuttunut ikäväksi ja synkäksi.

Meni kaksi päivää ja Hanna tuli minun luokseni,me tytöt päätettiin lähteä käymään Juhon ja
Helmen luona iltapäivällä kun Juho ja Helmi ovat navetalla lehmiä lypsämässä.
Niin me tytöt lähdettiin noin viiden aikaan iltapäivällä,me menimme ensin navetan nurkalle
katsomaan onko Helmi ja Juho jo navetassa,Helmi kuului kolistelevan lypsyastioita navetassa
ja Juho oli ottamassa heinää lehmille.
Me tytöt hiivimme hiljaa taloa kohti ja oli hyvä mennä taloon sillä navettaan ei ollut suoraa
näköyhteyttä niin pääsimme sisälle taloon.
Me menimme sinne huoneen ovelle missä olimme nähneet sen vanhan miehen,me avasimme
oven hiljaa raottaen ja katsoimme huoneeseen.
Huoneessa oli nyt kaksi ihmistä,nainen seisoi ikkunan vieressä ja katsoi ulos,nainen oli vanha
ja hänellä oli mekko päällä ja sama mies oli myöskin siellä ja se mies istui tuolissa,mutta he
eivät huomanneet meitä.
Se vanha nainen ja mies puhuivat toisilleen ja se vanha nainen sanoi:Meillä on hyvä olla täällä
ja kukaan ei tiedä meidän olinpaikasta mitään,muistatko nuoruudessa kun me asuimme täällä
ja lapset pyörivät meidän ympärillä.
Mies vastasi naiselle:Olen samaa mieltä että tämä on hyvä paikka ja ne alkuajat oli hyvää aikaa
ja lapsia syntyi 8 ja muutaman vuoden välein ne syntyi ja he ovat kaikki lähteneet kuka minnekin,Juho on ainoa sukulaisista joka on jäänyt tähän asumaan vaimonsa kanssa ja Juho on
pojan pojan poika,mutta tässä on hyvä olla ja elää ja seurata talon elämää.

Silloin se nainen kääntyi katsomaan miestään,se nainen oli kasvoiltaan kaunis ja sillä oli vaaleat
hiukset,hän oli todella kaunis nainen.
Minä ja Hanna katsoimme toisiimme ja meitä pelotti ja silloin me lähdettiin sieltä talosta nopeasti ja me ei puhuttu kenellekään mitä olimme nähneet.

Minä kävin vielä muutamia kertoja Helmin ja Juhon luona mutta sinne huoneeseen en mennyt koskaan vaan leikin siellä isossa pirtissä ja joskus oli myöskin kavereita mukana,mutta me pysyimme pirtissä tai keittiössä leikkimässä tai juttelemassa Helmin ja Juhon kanssa.

Se huone jossa näin sen vanhan naisen ja miehen oli salaperäinen huone ja Helmi ja Juho eivät tienneet sen huoneen asukkeista mitään.

Tarina jatkuu mitä sitten tapahtui siellä Juhon ja helmin talossa.